2.11.2025
"Meidän harteilla kannetaan taivasta,
maailman paino ja huomisen murheita"
(Apulanta: Alkemistit)
Marraskuun pimeys on alkanut ja valon vähentyessä monet meistä huomaavat myös oman energiatasonsa olevan matalalla. Kirkasvalolamppu on käytössä aamuisin ja kausivalot torjuvat pimeyttä iltaisin. Itse huomaan konkreettisesti tähän aikaan vuodesta vetäytyväni kaikista ylimääräisistä aktiviteeteista, koska virta riittää juuri ja juuri arjen velvollisuuksiin. Huomaan myös sen, että mieliala on helposti alavireinen ja monet sinänsä pienetkin asiat saavat kokoaan suuremmat mittasuhteet silloin, kun psykologinen joustavuus ei ole parhaimmillaan. Törmäsin tähän töissä jotakin päiviä sitten, kun huumorintajuni ei riittänytkään suhtautumaan sarkasmiin kevyesti, vaan yllättävä negatiiviiseen sävyyn esitetty "huumoripalaute" sai minut tuntemaan itseni arvottomaksi ja epäonnistuneeksi. Jälkeenpäin ymmärsin, että tunteidensäätelyni ei tuossa hetkessä toiminut, koska olin jo muutenkin kuormittunut ja tunsin itseni riittämättömäksi työtehtävieni keskellä. Itselläni alavireiseen mielialaan tai stressiin auttaa parhaiten liikunta, musiikki ja tietoinen huomion kiinnittäminen pieniin mukaviin asioihin joka päivä. Myös levosta ja palautumisesta huolehtiminen on tärkeää ja varsinkin nyt pimeänä vuodenaikana on luontevaa istahtaa sohvannurkkkaan töiden jälkeen lukemaan kirjaa tai katsomaan lempisarjaa. Ratkaisukeskeisyydessä puhutaankin myönteisistä poikkeuksista: Mitkä asiat ovat kaikesta huolimatta hyvin?
Väsyneenä huolet painavat hartioilla vielä tavallistakin helpommin ja huomisen murheet tuntuvat ylivoimaisilta. Joskus elämä tuo tullessaan myös yllättäviä kriisejä, joihin emme ole pystyneet varautumaan mitenkään ja ne tiputtavat meidät syvälle kuoppaan. Parisuhde voi päättyä, työpaikka lähteä alta, sairaus tai menetys kohdata aivan yhtäkkiä. Psykologi Arto Pietikäisen kirjassa Joustava mieli tukena elämän kriiseissä kuvataan kolmea varsin tavallista tapaa suhtautua eteentuleviin vaikeuksiin: tunteiden pullottaminen, asioiden vatvominen tai keinotekoinen positiivinen ajattelu. Surua, vihaa tai pelkoa voi olla helpompi vältellä kuin kohdata ne, jolloin tunteet pyritään tukahduttamaan ja työntämään pois mielestä ikäänkuin pulloon. Pitemmän päälle tunteiden tukahduttaminen voi kuitenkin johtaa uupumiseen tai paineen kasvaessa pullotettujen tunteiden hallitsemattomaan räjähtämiseen.
Asioiden vatvomisella tarkoitetaan toistuvaa ajatuskehää, jossa menneet tapahtumat ja huolet pyörivät mielessä jatkuvasti. Sen sijaan, että ongelmiin löytyisi ratkaisu, ajatukset kiertävät samaa rataa ja usein tilanteet alkavat tuntua vielä todellista pahemmilta. Jatkuva vatvominen ylläpitää stressiä ja ahdistusta eikä mikään muutu paremmaksi. Luulen, että moni meistä tunnistaa tilanteen, jolloin on jäänyt vatvomaan jotakin ikävää asiaa pitkäksi aikaa. Työhuolet, rahavaikeudet tai ihmissuhdekriisit valvottavat yöllä eikä tilanteesta tunnu olevan ulospääsyä. Vatvomisesta voi tulla pitemmän päälle tapa käsitellä kaikkia vaikeita asioita, mikä voi johtaa uupumiseen, kun mieli pysyy jatkuvassa hälytystilassa.
Positiivista ajattelua ja suhtautumista vastoinkäymisiin pidetään tärkeänä taitona ja sitä se toki onkin. Some on täynnä aforismeja ja tsemppilauseita, joiden tarkoitus on ylläpitää hyvää mieltä. "Sinä riität!", "Live, laugh and love!" jne. Tsemppaaminen ei sinänsä ole missään tapauksessa huono asia, mutta jatkuva positiivisuus voi kuitenkin olla myös keinotekoista, jos kielteiset tunteet ja ajatukset yritetään korvata väkisin myönteisyydellä. Hyvää oloa ei voi pakottaa eikä vaikeita asioita pidä tukahduttaa hokemalla: "Kyllä se siitä! Älä sure! Kaikki menee hyvin!" Keinotekoinen positiivisuus tarkoittaa vaikean tunteen torjumista tai ohittamista kieltämällä todellisen tilanteen ikävät puolet.
Pietikäisen Joustava mieli -kirjoissa (joita siis on useita) tuodaan esille vaihtoehtoisia tapoja suhtautua kriiseihin psykologista joustavuutta vahvistamalla. Ydinajatus on se, että jokaisen elämässä väistämättä eteentulevia kriisejä ei pyritä kieltämään eikä ohittamaan, vaan niiden olemassaolo hyväksytään ja kriisi voi toimia myös lähtökohtana muutokselle . "Joustava mieli ei tarkoita sitä, että kaikki olisi hyvin, vaan sitä, että pystyy elämään täysipainoisesti silloinkin, kun kaikki ei ole hyvin." (Arto Pietikäinen 2015). Hyväksymis- ja omistautumisterapian keskeinen ajatus on se, että hyväksymällä sen, mitä ei voi muuttaa ja lakkaamalla taistelemasta kaikkea epämiellyttävää vastaan, vapautuu energiaa omien arvojen mukaiseen elämään. Ratkaisukeskeskeisessä työskentelyssä puolestaan puhutaan vaikuttamisen kehistä: keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa äläkä tuhlaa energiaa sellaisiin asioihin, joihin et pysty vaikuttamaan.
Pietikäisen mukaan ihminen löytää toivon paremmasta tulevaisuudesta omien arvojensa kautta. Arvojen selkiinnyttäminen auttaa löytämään suunnan, jota kohti haluaa kulkea ja huomaamaan, miten voi toteuttaa arvojaan omassa elämässään pieninä tekoina. Mitä minä haluan elämältäni? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Mieti myös, miten puhuisit ystävälle, jolla on vaikea tilanne. Miten lohduttaisit häntä? Itselleen voi opetella osoittamaan samanlaista myötätuntoa ja hyväksyntää kuin apua tarvitsevaa ystävää kohtaan. Itsemyötätuntoa voi harjoitella kiinnittämällä huomion omiin onnistumisiin ja kiittäämällä itseään siitä, että on selvinnyt vaikeastakin tilanteesta.
Toivoa tuo sekin, kun kaikkein vaikeimpana hetkenäkin jaksaa nousta sängystä, soittaa ystävälle, käydä ulkona tai huomata jonkun asian, mistä voi olla kiitollinen. Hyvät hetket ovat pieniä askeleita kohti parempaa suuntaa. Toivoa antaa myös yhteys toisiin ihmisiin. Yksin ei tarvitse pärjätä ja omasta tilanteesta rehellisesti kertominen muille helpottaa oman kuorman kantamista. Omiin tunteisiin voi oppia suhtautumaan kuten aaltoihin, jotka tulevat ja menevät, eivätkä ole pysyviä. Mielestäni hyvin kuvaava on myös vertaus vuoreen, joka seisoo horjumatta vakaana paikoillaan, vaikka säätilat ynpärillä vaihtuvat.
Apulannan Alkemistit biisissä sanotaan hienosti: "Jos katsoo tarkemmin, voi löytää aarteita roskiksistakin". Silloinkin, kun asiat ovat oikein huonosti, joku pieni pilkahdus paremmasta on todennäköisesti olemassa, jos sen on valmis huomaamaan. Vaikeudet ja kriisit voivat toimia lopulta myös mahdollisuutena muutokseen ja uuteen vaiheeseen elämässä, kuten Apulanta laulaa: "Me ollaan alkemistei, vaikkei tehdä kultaa, me tiivistettiin kaaoksesta pala rauhaa."
Toivotan jokaiselle valoa ja lämpöä marraskuun keskelle❤️
5.10.2025
"Olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan"
(Pelle Miljoona: Olen kaunis)
Vuoden 2025 ADHD-viikkoa vietetään 6.-12.10. Viikon aikana ADHD-liitto järjestää erilaisia tapahtumia ja pyrkii lisäämään tietoisuutta neuromoninaisuudesta. Meillä on koulussa ollut jo muutamana syksynä tapana järjestää ns. "nepsynurkka", johon kootaan kirjallisuutta ja esim. nepsyvalmennukseen tai oppilasryhmille sopivaa muuta materiaalia. Teimme tänä vuonna kollegoille myös pienen tietopaketin "Neurokirjon oppilas luokassani". Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että pienilläkin toimenpiteillä voi tukea paitsi nepsyoppilasta, samalla aivan jokaista luokassa olevaa.
Olen erityisopettajana kohdannut suuren joukon oppilaita, joilla on jokin neurokirjon diagnoosi tai joilla on piirteitä niistä. Olen ollut monet kerrat myös hyvin neuvoton ja joskus jopa toivoton, kun emme ole koulussa osanneet löytää sellaisia keinoja, joilla voisimme tukea ja auttaa nepsyoppilaita. On ollut mahdotonta saada muun luokan työskentely sujumaan, kun yhden keskittyminen on vaikeaa, toisen tehtävien tekeminen ei etene ja kolmannen on vaikea säädellä tunteitaan. Olen myös nähnyt sen, kuinka oppilaan itsetunto on vähitellen kouluvuosien aikana valunut pohjamutiin ja monien epäonnistumisten jälkeen hän on lakannut enää yrittämästä. Olen todistanut vanhempien mielipahaa, kun lapsen Wilma on täynnä negatiivisia merkintöjä ja lukuisista palavereista ja sopimuksista huolimatta tilanne ei ole muuttunut paremmaksi. Olen käynyt opettajainhuoneen sohvalla satoja keskusteluja tähän aiheeseen liittyen ja nähnyt sen neuvottomuuden, joka meillä ammattilaisilla on.
Omilla perheenjäsenilläni useammallakin on diagnosoitu adhd. Tiedän vanhempana, kuinka vaikeaa on osata luovia ja löytää ne oikeat menetelmät teini-ikäisen impulsiivisen nuoren kanssa tai kuinka haastavaa on saada omiin maailmoihinsa pakeneva add-tyyppinen lapsi löytämään omat keinonsa selviytyä kuormittavista tilanteista. Olen kuitenkin nähnyt myös sen toisen puolen adhd:sta. Sen, joka tulee esiin luovuutena, rohkeutena, kykynä ottaa riskejä ja heittäytyä. Sen, kuinka niin opiskelussa kuin työssäkin syntyy todella hienoja tuloksia, kun olosuhteet ovat oikeat. Olen myös toistuvasti nähnyt, kuinka suunnaton innostuminen jostakin asiasta vie täysin mennessään ja hyperfokusoitumisen myötä muu maailma saa odottaa.
Kaikki nämä kokemukseni saivat minut hakeutumaan nepsyvalmentajakoulutukseen, koska tarvitsin lisää ajankohtaista tietoa ja työkaluja sekä työhöni että yksityiselämääni. Koulutuksen myötä löysin ratkaisukeskeisen tavan ajatella ja se muutti monta asiaa suhtautumisessani sekä oppilaisiini että omiin läheisiini. Ymmärrän ehkä hitusen paremmin, mistä kaikesta neuromoninaisuudessa on kysymys ja kuinka monella tavalla se saattaa näkyä ja ymmärrän myös sen, että se voi olla piilossa ja sitä voi olla vaikea tunnistaa. Monet ihmiset, jotka epäilevät itsellään olevan ADHD, ovat kertoneet, että tutkimuksiin on vaikea päästä. Diagnoosin saaminen saattaa myös olla pelottava asia, mutta toisaalta diagnoosi antaa myös selityksen sellaisille asioille, jotka ovat olleet haastavia ja hankaloittaneet elämää. Monelle on ollut suuri helpotus, että se ei olekaan oma syy, jos keskittyminen on aina ollut vaikeaa. Diagnoosin myötä selityksen saa myös se, että joku on aina kokenut jonkinlaista ulkopuolisuuden tunnetta muiden joukossa tai se, että sosiaaliset tilanteet ovat olleet hyvin kuormittavia. Diagnoosi voi siis auttaa ymmärtämään itseään paljon paremmin.
Neurokirjo tarkoittaa erilaista tapaa jäsentää ja tulkita maailmaa. Hoitamattomana se voi hankaloittaa elämää monella tavalla, mutta jos tuki ja tarvittaessa myös lääkitys ovat oikeat ja ympäristöolosuhteet sopivat, haasteet ovat hallittavissa. Vahvuudet ja se usein piiloon jäänyt potentiaali on mahdollista saada käyttöön. Monet eri aloilla menestyneet henkilöt ovat kertoneet ADHD-diagnoosistaan. Urheilijat, taiteilijat ja yritysjohtajat ovat osanneet hyödyntää luovuutta, heittäytymiskykyä, rohkeutta, energisyyttä ja vaikkapa nopeaa reagointikykyä ja näin ollen pystyneet saavuttamaan hienoja tuloksia ehkä juuri ADHD:n vuoksi.
ADHD:sta puhutaan nykyään todella paljon ja sitä on jopa sanottu muotidiagnoosiksi, jonka avulla halutaan selittää erilaisia vaikeuksia elämässä. Diagnoosin saaminen on kuitenkin pitkä ja tarkka prosessi, jossa kartoitetaan tilanne niin monipuolisesti, että kysymyksessä ei ole mikään automaattisesti papereihin kirjattu kirjainyhdistelmä. Toivon, että pikkuhiljaa tietoisuus neuromoninaisuudesta kasvaa ja niin meillä ammattilaisilla kuin muillakin neurokirjon kanssa tekemisissä olevilla on enemmän keinoja kohdata, ymmärtää ja tukea eri tavoin maailmaa hahmottavia ja samalla niin mahtavia nepsyjä. Toivon myös, että kaikki lapset, nuoret ja aikuiset, joilla itsellään on neurokirjon diagnoosi, voisivat ajatella että "Olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan."
14.9.2025
"Tää menee niille, joil on paha olla
Kun elämä lyö sata-nolla
Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
Nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä"
(Cheek: Niille joil on paha olla)
Miten voi saavuttaa mielenrauhan?
Cheek lauloi niille, joilla on paha olla. Hän lauloi ankaruudesta itseä kohtaan ja siitä, kuinka vaikea on kohdata omia heikkouksia. Hän lauloi kuitenkin myös siitä, että pahasta olosta on mahdollisuus selvitä, jolloin "aurinko paistaa, horisontti siintää edessä." Monissa muissakin Cheekin biisien sanoituksissa on käsitelty mielen hyvinvointia ja kamppailua erilaisten mielenterveyteen liittyvien haasteiden kanssa. Cheek on myös itse kertonut omista mielenterveyden ongelmistaan jo aiemmassa elämänkerrassaan. Kun uusi Oskari Saaren ja Cheekin itsensä kirjoittama teos JHT - Missio vai mielenrauha ilmestyi vähän aikaa sitten, tartuin siihen heti ja kuuntelin sen parissa päivässä. Olin vaikuttunut siitä, miten suoraan ja avoimesti Cheek kertoi pitkästä, vuosia kestäneestä matkastaan kohti tasapainoa ja mielen hyvinvointia. Uskon, että moni samanlaisten asioiden kanssa painiskeleva voi saada tästä teoksesta paljon oivalluksia omaan elämäänsä.
Teoksessa Cheek pohtii hyvin avoimesti sitä, mitä menestyksen tavoittelu ja sen saavuttaminen vaativat ja mikä vaikutus sillä kaikella oli hänen hyvinvointiinsa. Cheek kertoo rehellisesti omasta perfektionismistaan, hyperfokusoitumisesta musiikin tekemiseen ja siitä, miten nuo periaatteet olivat hyödyksi menestykselle, mutta samalla haitallisia mielenterveydelle. Musiikillinen missio ei tuonut hänelle mielenrauhaa, vaan hän koki ahdistusta ja voi huonosti kasvaneesta suosiosta huolimatta. Mielenrauhan Cheek löysi vasta musiikkiuran päättymisen jälkeen oivallettuaan, että mielen huoltaminen on yhtä tärkeää kuin kehon huoltaminen ja ymmärrettyään, että voidakseen hyvin hänen täytyy keskittyä nykyhetkeen ja päästää irti negatiivista ajatuksista.
Negatiivisen kehän ylläpitäminen ruokkii kielteistä sisäistä puhetta ja saa aikaan epäonnistumisen tunteita. Jatkuva vertailu muihin estää olemasta tyytyväinen omiin saavutuksiin ja heikentää itsetuntoa. Somen aiheuttama paine muiden menestyksestä ja ulospäin täydelliseltä näyttävästä elämästä aiheuttaa varsinkin monille nuorille huonommuuden tunteita. Odotukset itseä ja omaa elämää kohtaan voivat olla epärealistisia, jolloin tavoitteiden saavuttaminen tuntuu mahdottomalta.
Useat meistä elävät keskellä kiireistä arkea ja elämä tuntuu koko ajan jonkun asian suorittamiselta. Kiire, stressi, työ- , opiskelu- tai yksityiselämän vaatimukset voivat tuntua kohtuuttomilta ja mielemme on jatkuvassa kuormitustilassa. Joudumme usein tinkimään levosta ja palautumisesta joko työtehtävien vuoksi tai vaikkapa ruuhkavuosien aikana lapsiperhearkea pyöritettäessä. Väsyneenä ajatukset alkavat kiertää kehää, jolloin menneisyyden tapahtumat voivat painaa mieltä tai tulevaisuus näyttää huolestuttavalta.
Mielenrauhaa ei saavuteta yhdessä yössä, mutta pienten askeleiden avulla voi päästä kohti kevyempää ja helpompaa oloa. Mielenrauha ei tarkoita sitä, että elämässä olisi kaikki hyvin, vaan sitä, että voi löytää kyvyn olla tasapainossa vaikeuksien keskellä ja sitä, että pystyy säilyttämään toivon vaikeinakin päivinä. Mielenrauhan saavuttaminen edellyttää sitä, että opimme tunnistamaan ja hyväksymään kaikki tunteet, ne vaietutkin, ja käsittelemään niitä. Tunteet eivät ole vaarallisia, ne tulevat ja menevät ja niitä voi oppia tutkimaan ilman, että niihin jää kiinni. Tunteista irti päästäminen on vaikeaa, mutta se on mahdollista.
Omien ajatusten tarkasteleminen ja oman sisäisen puheen muuttaminen myönteisemmäksi on tärkeä askel kohti muutosta. Kannattaa miettiä, miten puhuisit omalle ystävälle? Soimaisitko tai syyttäisitkö häntä samalla tavalla kuin ehkä itseäsi? Liiallisesta kontrollista ja jopa perfektionistisesta asioiden suorittamisesta voi olla vaikea luopua, mutta sitä on välttämätöntä harjoitella. Tunnistan ainakin itsessäni oikein hyvin tuon suorittajaminän ja tunnistan myös usein ääneen pääsevän sisäisen kriitikon, jota kyllä yritän tietoisesti vaientaa.
Omia voimavaroja voi kiireen ja suorituspaineiden keskellä säästää, kun opettelee sanomaan tarvittaessa ei ja rajaamaan tekemäänsä työtä niin, että levolle ja palautumiselle jää riittävästi aikaa. Myös somessa vietetyn ajan vähentäminen ja tarvittaessa uutisten seuraamisen rajoittaminen voi olla tarpeellista, jos suuri osa ajasta menee seuratessa muiden tekemisiä tai ikävää uutistulvaa. Palautumisestakin voi joskus tulla suoritus, jos vahdimme unta, sykettä ja muita mahdollisia arvoja älykelloista ja muista sovelluksista. Luulen, että palautumisen kannalta parasta olisi nimenomaan luopua kaikesta ylimääräisestä tekniikasta ja luottaa vain omiin tuntemuksiin. Back to basics siis tässä asiassa!
Mielenrauhan löytäminen on prosessi. Se on matka, jolla ei ole tiettyä päätepistettä. Se vaatii sitä, että maltamme pysähtyä hetkeen ja opimme kuuntelemaan itseämme. Se vaatii jatkuvasta itsekritiikistä ja suorittamisesta irti päästämistä ja taitoa olla läsnä tässä hetkessä. Keinot mielenrauhan saavuttamiseksi voivat olla erilaiset eikä täydellisyyttä tarvitse tavoitella tässäkään asiassa. Joku voi kävellä metsässä, hakeutua veden äärelle tai kiivetä korkealle ja kokea silloin kuinka mieli rauhoittuu. Toinen harjoittaa meditaatiota ja tietoisen läsnäolon taitoja, joku muu puolestaan löytää avun levottomaan mieleen joogasta, musiikista tai muusta taiteesta. Cheek totesi kirjassaan, että mielen huoltaminen on yhtä tärkeä kuin kehon huoltaminen. Voidaksemme hyvin meidän on huollettava mieltämme itselle sopivilla keinoilla ja tarvittaessa oltava valmis myös hakemaan apua ammattilaisilta.
Tämä vanha tuttu kiinalainen sananlasku voisi olla ohjenuora kohti lempeämpää otetta elämään:
"Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään ole lopulta niin tärkeää."
❤️
31.8.2025
"I´ll be there for you
´cause you´re there for me too"
( The Rembrandts: I´ll be there for you)
Olin viime viikolla mukana uusien 7.luokkalaisten ryhmäytymispäivissä. Jokainen luokka kävi vuorotellen läpi erilaisia tehtävärasteja, joilla he paitsi tutustuivat toisiinsa paremmin, joutuivat myös toimimaan yhdessä selvitäkseen tehtävästä. Seuratessani sivusta oppilaiden toimintaa oli helppo huomata, ketkä ottivat johtoaseman, ketkä tarkkailivat tilannetta ja ketkä pysyivät mieluiten syrjässä. Yksi rasteista oli sellainen, jossa piti edetä paikasta toiseen puupalikoita pitkin. Lattialle ei saanut astua ja jokaisen piti pysyä mukana. Kun joku horjahti ja putosi palikan päältä pois, homma alkoi alusta. Mikään joukkue ei onnistunut ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan kerralla pääsemään perille. Monenlaisia taktiikoita yritettiin, mutta aina jossakin kohdassa huomattiin, että suunnitelma ei toimi. Joku ei mahtunut mukaan tai joku horjui ja putosi lattialle. Matka alkoi edetä vasta, kun oppilaat tajusivat, että heidän täytyy tukea koko ajan toisiaan ja pitää huolta siitä, että kukaan ei pääse tippumaan. Oli aivan mahtavaa nähdä, kuinka tämän oivalluksen jälkeen porukka alkoi tsempata toisiaan ja luoda yhteishenkeä positiivisten kannustushuutojen avulla. "Nyt menee hyvin, me selvitään tästä, kohta ollaan maalissa!"
Ajattelin nuoria katsoessani, että vaikka koulussa opetetaan ja opitaan lukematon määrä erilaista tietoa, on erityisen tärkeää oppia olemaan yhdessä toisten kanssa. On opittava pyytämään apua ja opittava luottamaan, että kaverit tukevat silloin, kun itse ei selviä. Jokaisella on oma tärkeä roolinsa ryhmässä eikä kukaan ole muita parempi. Onnistuneeseen suoritukseen tarvitaan johtajia, jotka osaavat ottaa ohjat käsiinsä silloin, kun on sen aika. Yhtälailla tarvitaan niitä, jotka malttavat suunnitella ja tarkkailla, miten matka kohti tavoitetta etenee. Ryhmässä on opittava hyväksymään erilaisuutta ja kestämään myös epäonnistumisia. Paras lopputulos syntyy, kun ryhmä oppii antamaan jäsenilleen sopivasti vastuuta ja tiukassa paikassa kannustamaan muita.
Elämä ei etene tasaista polkua. Jokainen horjuu ja tarvitsee joskus apua. Kun omat voimat vähenevät, tarvitaan läheisten ja ystävien tukea. Kun kaveri meinaa kaatua, hänestä otetaan kiinni. Tukemiseen ei tarvita useinkaan mitään suuria tekoja, vaan aivan pienissäkin asioissa voi olla avuksi ja osoittaa, että välittää. Päivittäin me aikuisetkin kohtaamme toisiamme työyhteisöissä, harrastuksissa ja ystäväpiirissä. Jokaisen tilanne on erilainen: työkaverilla saattaa olla elämässä hyvinkin vaikea vaihe tai ystäväsi tarvitsee apuasi jaksaakseen selvitä arjen haasteista. Sillä, miten kohtaamme toisemme, on todella paljon väliä. Käännymmekö pois vai rohkenemmeko kysyä, mitä sinulle kuuluu ja voinko olla jotenkin avuksi. Tarvittaessa on myös hyvä ohjata ystävä saamaan ammattilaisen apua, sekin on välittämistä ja rinnalla kulkemista.
Vaikeudet kevenevät, kun ne jaetaan ja ilot moninkertaistuvat, kun ne koetaan yhdessä. Kun huomenna menet töihin ja istut työkaverin viereen tai tapaat ystäviäsi, kysy mitä sinulle kuuluu? Ole myös aidosti valmis kuuntelemaan, mitä hän vastaa. Nuorille sanottiin monta kertaa: "Kun kaveri horjuu, hänestä otetaan kiinni!" Tuo ohje voisi olla hieno motto myös meille aikuisille.
Nalle Puhin mietelauseen myötä toivotan kaikille voimaa alkavaan syyskuuhun ❤️
Lupaa, että muistat aina:
"Olet urheampi kuin uskot,
vahvempi miltä vaikutat
ja viisaampi kuin tiedätkään."
17.8.2025
"Nuoruus on seikkailu suunnaton
Kokeile vain, hämmästy vain
Sä maailmaa"
(Katri Helena: Nuoruus on seikkailu)
Kun olin lapsi, isäni kuunteli vinyylilevyltä Katri Helenaa. Hän kertoi, että Puhelinlangat laulaa oli ilmestynyt juuri hänen armeija-aikanaan ja siitä asti isäni on ollut fani. Noista ajoista on yli 60 vuotta ja eilen Katri Helena päätti uskomattoman pitkän uransa komeasti Olympiastadionilla. En ollut itse paikalla, mutta olen jo tänään saanut kuulla, kuinka upea elämys tuo jäähyväiskeikka oli. En voi kuin ihailla hänen jaksamistaan ja selviytymistään kaikkien kuluneiden vuosikymmenten läpi tänne saakka menestyvänä artistina, vaikka elämä ei ole ollut varmastikaan aina helppoa. Harva meistä pystyy samaan!
Palasin ajatuksissani ajassa taaksepäin ensin omaan nuoruuteeni ja omiin unelmiini ja sitten aloin miettiä, minkälaisia unelmia omilla vanhemmillani ja muilla 60-luvun nuorilla oli. Miltä tulevaisuus näytti silloin? Mistä he haaveilivat ja mitkä asiat heitä huolestuttivat? Vanhempani ovat kertoneet, että elämä oli lapsuudesta asti kovaa työntekoa ja heidät opetettiin olemaan vähään tyytyväisiä. Kun he perustivat perheen, he aloittivat käytännöllisesti katsoen tyhjästä , mutta uskon heidän silti olleen onnellisia ja luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Nyt heidän ollessaan jo kahdeksankymppisiä, he voivat todeta elämän kantaneen monista haasteista huolimatta.
Nuoruuteen kuuluu unelmointi ja haaveilu siitä, mitä elämä tuo tullessaan. Maailma muuttuu ympärillämme ja varsinkin tänä päivänä erilaisia uhkakuvia tuntuu olevan joka puolella, mutta silti nuoret ihastuvat, rakastuvat, perustavat perheitä, opiskelevat, nousevat omille siivilleen elämään omaa elämäänsä ihan kuin aina ennenkin. Vaikka sukupolvet vaihtuvat, tietyt asiat eivät muutu. 60-luvulla nuoret haaveilivat ehkä vapaudesta ja maailmalle lähtemisestä, omassa nuoruudessani 80-luvulla monet meistä haaveilivat hyvästä koulutuksesta ja paremmasta elintasosta kuin omilla vanhemmillamme ja nykyisin nuoret epäilemättä haaveilevat ilmastonmuutoksen ratkaisemisesta, merkityksellisestä työstä ja sellaisesta maailmasta, jossa olisi turvallista elää. Muuttuvassa maailmassa eri aikakauden nuoria yhdistää kuitenkin unelmointi itselle tärkeistä asioista.
Nuorena tuntuu, ettei aika kulu riittävän nopeasti ja olo on kärsimätön, kun monien haaveiden toteutumista joutuu odottamaan. Myöhemmin elämässä sitten huomaa, että aika kuluikin niin nopeasti, ettei oma mieli ole pysynyt perässä. Välillä havahdun siihen, että jostakin tapahtumasta on jo kymmeniä vuosia. Joku onkin joskus todennut, että mieli on kuin parikymppisellä, mutta kuka kumma sieltä peilistä katsoo 😊
Tulevaisuudenuskon säilyttäminen haastavinakin aikoina on tavattoman tärkeää. Ajattelen aina nuorten kanssa työskennellessäni, että vaikeuksista huolimatta elämässä pitää olla toivoa siitä, että asiat voivat järjestyä ja että elämä on elämisen arvoista. Nuoruuteen kuuluu oikeus erehtyä ja huomata tehneensä vääriäkin valintoja, mutta silti on mahdollisuus kääntää suuntaa ja päästä eteenpäin. Erehdyksistä voi oppia ja kaikki kokemukset, vaikeatkin, voivat muodostua jossakin vaiheessa voimavaroiksi. Aikuisten tehtävä on tukea ja kannustaa nuoria haaveiden toteuttamisessa, ei mitätöidä tai tyrmätä nuorten toiveita. Elämän merkityksellisyyttä ei myöskään tulisi mitata erilaisten saavutusten kautta. Pienet, ohikiitävät onnenhetket tekevät elämästä loppujen lopuksi elämisen arvoista. Viime kädessä ei ole merkitystä sillä, missä asemassa olet tai kuinka paljon sinulta löytyy varallisuutta. Tärkeintä on se, miten kohtelet itseäsi ja muita ihmisiä.
Elämää ei voi käsikirjoittaa eikä se kenelläkään varmasti mene kaikilta osin niin kuin on nuorena suunnitellut. Katri Helenakaan tuskin tiesi laulavansa puhelinlankoja vielä yli 60 vuoden kuluttua. Kun itse katson elämääni taaksepäin, voin todeta, että monestakaan elämäni käänteestä en osannut unelmoida, mutta mielenkiintoinen seikkailu elämästäni on silti tullut. Voin myös todeta, että unelmointi ei ole jäänyt vain nuoruuteen, vaan yhä edelleen odotan tulevaisuudelta ihania yllätyksiä. Yksi unelmistani jo toteutui, kun uskalsin lähteä ammatillisesti vielä kouluttautumaan ja oppimaan uutta. Kannustankin kaikkia iästä ja elämäntilanteesta riippumatta unelmoimaan suuresti ja pienesti. Jonain päivänä saattaa huomata, että haaveesta on tullut totta.
Toivon, että itsellänikin on vielä kauan aikaa seikkailla ja hämmästellä maailmaa Katri Helenan sanoin:
"Olen runo johon kirjoittaa
sun sydämesi lauseet saa
avoin kirja lehti kerrallaan"
(Katri Helena: Syysunelma)
3.8.2025
"Katse eteen ja suupielet ylöspäin,
teen vastoinkäymisistä voimaa"
(Elastinen: Eteen ja ylös)
Elokuu alkoi ja katse kääntyi kohti tulevaa syksyä ja lukuvuoden alkua. Itselläni on edessä jälleen kerran tilanne, jolloin kaikki alkaa tavallaan alusta. Pääsen työskentelemään uusien 7.luokkalaisten kanssa ja kuljen heidän rinnallaan seuraavat kolme vuotta. Heitä varmasti jännittää tulla uuteen kouluun, mutta kyllä se jännitys tuntuu myös näinkin kokeneen opettajan vatsanpohjassa. Miten onnistun luomaan heille kaikille turvallisen ilmapiirin ja miten samalla pystyn kohtaamaan kaikki oppilaat henkilökohtaisesti? Miten saan käytettävissä olevat resurssit riittämään ja jaettua oikealla tavalla? Jaksanko ja pärjäänkö koulun kiireisessä arjessa yhtä hyvin kuin aikaisemmin, kestänkö väistämättä vastaantulevaa stressiä?
Arjen pyörittäminen sekä kotona, koulussa että työelämässä vaatii voimavaroja ja asettaa resilienssikyvyn välillä koville. Resilienssi tarkoittaa psyykkistä joustavuutta ja kykyä selvitä vaikeuksista eli sen voidaan ajatella olevan ihmisen sisäinen voimavara. Resilienssin avulla me kykenemme sopeutumaan muutoksiin, kestämään vastoinkäymisiä ja nousemaan takaisin jaloillemme epäonnistumisten jälkeen eli se näkyy arjessamme stressinsäätelytaitona. Resilienssi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyy jaksaa loputtomasti, vaan se on myös taitoa osata hakea tarvittaessa apua, pysähtyä ja keventää. Monet meistä on kasvatettu jaksamaan ja pärjäämään ja puremaan hammasta, vaikka miten olisi vaikeaa. Vaatiikin rohkeutta kertoa, että tarvitsee apua ja kuorma on liian raskas kannettavaksi. Työuupumuksen taustalla on usein pitkään jatkunut kuormitus sekä sisäinen paine ja ajatus siitä, että "minun on jaksettava".
Omaa resilienssiä on mahdollista kehittää ja vahvistaa koko elämän ajan. On tärkeää opetella tunnistamaan omia tunteita ja ymmärtää, mistä ne johtuvat. Jos tunnet uupumusta tai ahdistuneisuutta, käyt ylikierroksilla tai olet hermostunut, on syytä hakea apua työterveydestä, työnohjauksesta tai vaikka ratkaisukeskeisestä lyhytterapiasta. Resilienssin vahvistamiseen voi löytyä keinoja, kun hyväksyy sen, ettei tarvitse pärjätä yksin. Kaikkea ei myöskään voi ratkaista kerralla, vaan ongelmaan voi paneutua pieni askel kerrallaan. Mitä voin tehdä ensimmäiseksi? Mihin asiaan pystyn vaikuttamaan juuri nyt? Myönteisten poikkeusten avulla voi huomata, että on asioita, jotka sujuvat ja joita kannattaa tehdä lisää. Ratkaisukeskeisen ajattelun slogan "Se kasvaa, mihin kiinnität huomiota" auttaa oman ajattelun muuttamista voimavarakeskeisemmäksi. Itseään kohtaan voi opetella olemaan armollisempi ja muistuttaa, että "tämäkin menee ohi jonakin päivänä". Toivon ylläpitäminen antaa uskoa tulevaisuuteen, kuten Elastinenkin toteaa: "Murehtiminen ei takas eilistä tuo ja huominenkin tulee vaan, jos selvitään tänään."
Lähden kaikista mielessä pyörivistä kysymyksistä huolimatta innokkain mielin ensi viikolla töihin aloittamaan uutta lukuvuotta. Laukku on jo pakattu ja kaikki tarpeelliset tavarat etsitty. Ajattelen, että työni on merkityksellistä ja pidän upeana mahdollisuutena sitä, että saan tehdä töitä juuri nuorten kanssa. Kohtaamiset heidän kanssaan ovat välillä haastavia, mutta ne antavat myös voimaa ja pitävät minut kiinni ajassa ja arjessa mitä suurimmassa määrin. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta yksin ei tarvitse selvitä ja jaettu kuorma on kevyempi kantaa ❤️
Kuningasidean biisin "Enemmän duoo kuin sooloo" sanat muistuttavat meitä kaikkia siitä, että apua saa ja sitä annetaan.
"Matka on pitkä ja kivinen
mutta älä pelkää
mä otan sut vaikka reppuselkään
ja puolet sun huolistasi kannan
säkin tekisit mulle niin".
Hyvää alkanutta elokuuta itse kullekin!
24.7.2025
"Rehellisesti,
En osaa vastata, kun sä kysyt kuulumisii
Ei täs kummempii"
(JVG: Rehellisesti)
Olin viime viikonloppuna aurinkoisessa ja helteisessä Ilosaarirockissa. Vietin kolme päivää valtavassa musiikkikuplassa suuren festarijoukon keskellä. Sain myös jälleen kerran todeta musiikin mahtavan mielialaa kohottavan vaikutuksen. Vaikka olin jo viimeisenä päivänä väsynyt, olin myös samalla rentoutunut ja päässyt irti kaikista muista mieltä painaneista asioista. Paluumatkalla autossa soi monta kertaa JVG:n biisi Rehellisesti ja se soi päässäni edelleen.
Kun joku kysyy kuulumisia, vastaamme usein "Ei täs kummempii" olipa todellinen tilanne mikä tahansa. Ei ole aina helppoa kertoa edes lähimmille ihmisille, että itse asiassa "fokus on ollut kateissa jo aikoja", kuten JVG tuossa biisissä laulaa. Ei ole helppoa myöntää itselleen saati sitten muille, että nyt ei kuulu hyvää syystä tai toisesta ja itse asiassa asiat saattavat olla todella huonosti. Ongelmia on paljon helpompi paeta kuin kohdata ne rehellisesti. Vaikeat tunteet voi tehdä mieli hukuttaa alkoholiin tai mielihyvää saatetaan hakea shoppailusta, pelaamisesta tai vaihtuvista ihmissuhteista. Nousuhumalassa huolet haihtuvat ja viinihuurussa velat muuttuvat saataviksi. Alkoholi tai muu dopamiinitasoa hetkellisesti nostava toiminta vie ongelmat taka-alalle, mutta kulissien takana olo ei kohene. Viimeistään laskuhumala, krapula tai pankkitilin huvennut saldo lisäävät ahdistusta ja pahaa oloa entisestään. Ongelmakäyttäytymisestä voi muodostua varsin helpostikin kierre, josta ei omin voimin ole helppo päästä pois.
Tunteiden piilottaminen ja hankalien asioiden vältteleminen voivat johtaa pitemmän päälle valtavaan kuormittumiseen ja uupumiseen, ihmissuhdevaikeuksiin ja mielenterveyden pulmiin. Ensimmäinen askel kohti parempaa oloa on tunteiden tunnistaminen. Johtuuko paha olo surusta tai pettymyksestä, onko sen taustalla kenties häpeää tai vihaa? Mistä tunne kumpuaa? Mitä se yrittää kertoa sinulle? Tunne ei itsessään ole vaarallinen, vaan se on viesti sinulle. Tunne kannattaa hyväksyä sellaisenaan ilman tuomitsemista, eikä minkään tunteen tunteminen ole väärin.
Tunteiden tunnistamista voi opetella omatoimisesti erilaisten harjoitusten avulla, mutta ammattilaisen kanssa keskustelu voi olla myös iso apu tunnetyöskentelyssä. Tunteita voi oppia nimeämään, niistä voi kirjoittaa, niitä voi piirtää tai maalata tai käsitellä vaikkapa musiikin avulla, kuten itse aina teen. Taide voi toimia erinomaisena kanavana tunteiden käsittelemisessä. Paremmat tunnetaidot auttavat ymmärtämään itseä paremmin ja parantavat vuorovaikutustaitoja muiden ihmisten kanssa. Kun tunnistamme ja ymmärrämme omat tunteemme, niitä on helpompi sanallistaa ja niistä on helpompi kertoa myös muille. Rehellisesti.
Lopuksi vielä ote Ellinooran biisistä Elefantin paino, joka antaa toivoa ja uskoa parempaan:
"Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää.
Eikä kukaan muu sitä nää
Vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan
Oon pahoillani, en osannut lohduttaa
Mut lupaan, vielä se helpottaa."
14.7.2025
"Maailma on muutakin kuin pyöreä, tahtoisin sen sisään matkustaa"
(Pelle Miljoona: Matkalla tuntemattomaan)
Palasin viime yönä matkalta. Olin viikon ajan tutkimassa minulle kahta uutta eurooppalaista kaupunkia. Kun pääsen uuteen paikkaan, mieleni asemoituu uudelleen. Otan kaupunkia haltuuni pala palalta joko etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan tai sen hetken fiiliksen perusteella tutustumalla vastaantuleviin kiinnostaviin paikkoihin. Lomalla unohdan arjen ja olen hetken kuin joku muu. Istun katukahvilassa ja katselen ihmisvilinää. Päivän tärkeimpiä hetkiä on ruokapaikan valitseminen huolella. Riennän nähtävyydestä toiseen ja ihastelen maisemia. Yritän lomapäivien aikana ahmia kaikkea mahdollista niin paljon kuin suinkin ennätän ja tallettaa näkemäni asiat mieleeni niin, että voin palata niihin kaikkiin vielä myöhemmin. Ajattelen, että kaikki tekemäni matkat ovat avartaneet tavalla tai toisella ajatteluani ja suhtautumistani eri kulttuureihin ja ylipäänsä maailmanmenoon.
Mahdollisuus päästä tai päästää irti arjesta auttaa meitä tuulettumaan ja ottamaan vastaan uutta. Irtiotto toimii ikään kuin siivouspäivä, se raikastaa ja puhdistaa mieltä. Matka pois arjesta voi olla myös matka omaan sisimpään ja antaa etäisyyttä johonkin mielen päällä olevaan asiaan. Kauempaa katsoessa voi löytää uusia näkökulmia ja ratkaisuja, joita ei aiemmin ole tullut ajatelleeksi tai jotka ovat tuntuneet mahdottomilta. Rutiinien rikkominen hetkeksi vapauttaa ja tekee tilaa uusille ajatuksille. Etäämmältä tarkasteltuna ongelma saattaa saada myös erilaiset mittasuhteet. Se voi pienentyä ja sen ympärillä voi näkyä myös uusia mahdollisuuksia.
Vaikka itse nautin kaupunkien sykkeestä lomillani, moni muu haluaa ehdottomasti matkustaa hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan kauas kaikesta hälinästä. Ymmärrän sen oikein hyvin ja olen kyllä itsekin joskus miettinyt vaikkapa vaellusreissulle lähtemistä. Suomalaiset ovat mökkikansaa ja veikkaanpa, että mökkijärven rannassa on monta palaa asetettu kohdilleen sekä ihmissuhteisiin että muihin elämän haasteisiin liittyen.
Matka tuntemattomaan voi auttaa ymmärtämään hitusen enemmän maailmanmenosta jossakin toisessa kolkassa, mutta se voi olla myös matka omaan tuntemattomaan mieleen ja saada aikaan uusia oivalluksia omasta elämästä.
Pellen sanoin:
"Maailma on muutakin kuin pyöreä
Tahtoisin sen sisään matkustaa
Sen tiedon antimia syödä
Elämänjanoni sammuttaa
Anna suurempi sydän
Ymmärtämään enemmän
Näkemään pahan ja hyvän
Kunnioittamaan elämää."
Hyvää matkaa sinulle, sinne minne oletkin matkalla❤️
30.6.2025
"Mul on vuodessa vaan yksi kesäloma"
(Vesala: Älä droppaa mun tunnelmaa)
Paula Vesalan biisi soi mielessäni. Paras lomakausi on meneillään ja kesätapahtumat vauhdissa joka puolella Suomea. Tänä kesänä varmaan lähes jokainen on seurannut säätiedotuksia ja odottanut, milloin se oikea kesä alkaa ja lämpö saavuttaa meidät. Sade on dropannut tunnelmaa. Kaikille aurinkoinen ja lämmin kesä ei kuitenkaan ole se toivottu asia. Kesä voi olla jopa suorastaan ahdistavaa aikaa, sillä kaikki eivät halua, jaksa tai pysty syystä tai toisesta lähtemään lomalle, olemaan sosiaalisia, menemään festareille tai mökille. Elämäntilanne saattaa olla sellainen, että on taloushuolia, ihmissuhteissa ristiriitoja tai mieliala jostain muusta syystä sellainen, ettei mihinkään rientoihin meneminen tunnu hyvältä. Silloin sadesää antaa oivan syyn jäädä kotiin katsomaan sarjaa tai vetäytyä sohvannurkkaan lukemaan kirjaa. Kurja sää saattaakin tuntua suorastaan helpotukselta!
Kesään ja lomaan kohdistuu usein valtavasti odotuksia. Koko talven ja kevään ajan mietitään jo tulevan kesän menemisiä ja tekemisiä. Lomien suunnitteleminen on itsestänikin ollut aina ihanaa ja auttanut jaksamaan talven yli. Mutta jos lomaan ladataan liikaa odotuksia, vaarana on, että lomasta tulee suorittamista. Perheessä yksi haluaa mennä Lappiin, toinen lähteä kaupunkilomalle Eurooppaan ja kolmas ei halua missään nimessä lähteä mihinkään. Budjetti paukkuu helposti yli ja monille kesällä tulevat lomarahat ovat se ainoa pelastus, jonka turvin pystytään toteuttamaan erilaisia haaveita. Vanhemmille on vaikea paikka, jos rahat eivät riitä kaikkeen, mitä lapset ja nuoret toivovat.
Loman alkaessa tänä kesänä olin itse niin väsynyt, että ensimmäisen viikon aikana en pystynyt muuta kuin haahuilemaan ympäriinsä. Kävin toisaalta aivan ylikierroksilla ja suorittajaminäni yritti kuiskia korvaan, että se perinteinen kesän suursiivous olisi syytä jo aloittaa ja mieleen tuli pitkä lista kaikista niistä asioista, jotka minulla on aina loman alussa ollut tapana tehdä. Toisella viikolla jo pystyin jollakin tasolla järkevään toimintaan ja ajatukset alkoivat virrata vapaammin. Opettajan työssähän huumorimielessä sanotaan olevan kaksi hyvää asiaa, jotka ovat kesä-ja heinäkuu. Se ensimmäinen eli kesäkuu on nyt lopuillaan ja olen päässyt lopultakin siihen lomamoodiin, jossa on hyvä olla ja mieli on rentoutunut.
Levänneenä olen jaksanut miettiä tähän uuteen toiminimeeni liittyviä asioita. Ensin perustin toiminimelle oman instagram-tilin, johon lisäilen erilaista ratkaisukeskeisyyteen ja nepsyasioihin liittyvää materiaalia ja sen jälkeen olikin näiden kotisivujen vuoro. Eilen ne saatiin julkaistua ja olen kyllä itse oikein tyytyväinen sivuihin. Kiitos teknisestä avusta Iinalle ja Lauralle! Nyt olen odottavaisella mielellä, miten palvelut otetaan vastaan ja löytävätkö ihmiset minut. Olen yrityksen perustamisen myötä lähtenyt jollekin aivan uudelle polulle, jonne en vielä jokin aika sitten olisi uskonut koskaan päätyväni. Se tuntuu samalla hiukan pelottavalta, mutta myös tosi innostavalta! Tämä kesä saattaakin olla minulle jonkin uuden suunnan alku!
Loma ja lepo on siis selkeästi mahdollistanut sen, että olen päässyt irti arkirutiineista (joka sinänsä ovat minulle tärkeitä) ja mieleen alkaa pulputa tilalle kaikkea uutta. Olennaisin asia lomassa siis onkin, että stressikerroin pääsee laskemaan, mieli ja keho palautuvat suorittamisesta ja niitä akkuja tulee ladattua loman aikana. Tärkeintä ei ole se, kuinka monessa tapahtumassa käyt tai mitä kaikkea voit rastittaa bucket listaltasi yli. Minä siivosin ne kaapit ja se saa riittää!
Nauti kesästä juuri sinulle sopivalla tavalla ❤️
Parasta mahdollista alkavaa heinäkuuta kaikille!