Lapsuus:

Juureni ovat maalla Itä-Suomessa. Olen elänyt huolettoman  lapsuuden, jolloin vanhemmat eivät keksineet leikkejä valmiiksi vaan saimme tulla ja mennä kavereidemme kanssa suhteellisen vapaasti. Lapsuuteni oli tavallista, turvallista elämää ilman suurempia kohokohtia. Olin lukutoukka ja kirjoittelin omia tarinoita. Minulla oli myös mielikuvitusystäviä. Alakoulussa olin henkeen ja vereen hevostyttö parhaan ystäväni kanssa. Koulu sujui hyvin ja huolehdin siitä itse, vanhemmat eivät juurikaan puuttuneet kouluasioihini.

Nuoruus:

Olin nuori 80-luvulla, jolloin erilaiset nuorisokulttuurit valtasivat alaa ja jokaisen nuoren oli valittava mihin ryhmään kuului. Oma murrosikäni oli suhteellisen räiskyvä ja rikoin rajoja ja sääntöjä monella tavalla. Olin todella epävarma kaikesta, pelkäsin esiintymistä ja vertailin aina itseäni muihin. Itsetuntoni oli heikko. Peitin epävarmuuttani jonkinlaisen kehittämäni ulkokuoren alle. Tuohon aikaan ei ollut tapana kertoa aikuisille mieltä painavista asioista kotona eikä varsinkaan koulussa. Minulla oli monenlaisia ystäviä ja pyrin aina auttamaan ja kuuntelemaan kavereiden huolia. 

Koulumotivaationi kutenkin säilyi teini-iän mylleryksestä huolimatta  ja minulla oli varsinkin lukiossa kovat tavoitteet. Olin stressaantunut koulusta ja käytin paljon aikaa läksyihin. Ammatinvalintatoiveeni alkoivat hahmottua. Suunnittelin uraa äidinkielen opettajana, psykologina, toimintaterapeuttina, mielisairaanhoitajana tai erityisopettajana. Lukion jälkeen pidin välivuoden ja olin töissä ensin nuorisotyöntekijänä ja sitten hoitoapulaisena kehitysvammaisten hoitolaitoksessa. Seuraavana syksynä pääsin opiskelemaan erityisopettajaksi Joensuun yliopistoon ja tiesin välttömästi olevani oikeassa paikassa. Opiskeluvuodet olivat ehdottomasti nuoruuteni parasta aikaa.

Ura erityisopettajana:

Sain valmistumisen jälkeen erityisopettajan viran pienestä maalaiskoulusta. Olin tuolloin 25-vuotias ja innokas "pelastamaan" kaikki apua tarvitsevat nuoret. Työ lähti hyvin käyntiin ja tunsin olevani oikeassa paikassa. Minulla oli tuossa vaiheessa jo kaksi pientä lasta, asuimme uudella paikkakunnalla ilman tukiverkostoa, joten arjen pyörittäminen oli kyllä melkoista rumbaa. Vähitellen asetuimme kuitenkin aloillemme ja aloimme verkostoitua lasten kautta muidenkin perheiden kanssa. Viihdyin työssäni ja nimenomaan yläkoulumaailma tuntui minulle olevan se oikea ympäristö.

Myöhemmin omien lasteni tultua ylälkouluikään olinkin uuden haasteen edessä. Omat murrosikäiset lapset samassa koulussa ei ollut toimiva juttu. Aloin katsella töitä muualta ja siirryin 15 vuotta samassa koulussa oltuani isoon yläkouluun naapurikaupunkiin. Siellä oli onneksi vastassa aivan ihanat lähikollegat ja muukin työyhteisö otti minut hyvin vastaan. Olen edelleen samassa koulussa töissä.

Yläkoululaisten nuorten kanssa on mahtavaa työskennellä. He ovat aitoja tyyppejä, jotka näyttävät ja kertovat suoraan, mitä mieltä asioista ovat. Nuorilta saa usein välittömän palautteen ja onneksi se on lähes aina ollut myönteistä. Ajattelen, että tärkeintä on olla se turvallinen aikuinen,  jonka puoleen nuori voi kääntyä ja joka tukee häntä pääsemään eteenpäin erilaisista vaikeuksista huolimatta. Jos nuoruus ei ollut ennenkään helppoa, ei se ole sitä tänäkään päivänä. Uskon, että juuri nuorten ansiosta olen itsekin pysynyt vielä jotenkin ajan mukana, vaikka työuraa onkin takana jo vuosikymmeniä.

Erityisopettajan suhde omiin oppilaisiin muodostuu usein hyvinkin tiiviiksi ja myös perheiden kanssa tehdään jatkuvaa yhteistyötä. Koen, että iso osa työstäni onkin muuta kuin opettamista, vaikka opettajan virassa olenkin. Työssäni tarvitaan todella paljon sekä kasvattajan taitoja  että tunnetaitoja. Työ on moniammatillista ja yhteistyökyä punnitaan, kun työtä tehdään haastavien kysymysten parissa suurella joukolla. Ammatinvalintaani en ole katunut koskaan, vaikka matkan varrelle mahtuu toki kaikenlaisia koulupäiviä.

Vanhemmuus:

Meillä on kolme jo tällä hetkellä aikuista lasta sekä yksi lapsenlapsi. Vanhemmuus on ollut elämäni ihanin ja tärkein asia, mutta samalla se on ollut ajoittain myös hyvin vaikeaa. Olen vanhempanana tehnyt varmasti paljon virheitä, vaikka pyrkimyksenäni on aina ollutkin toimia lasten parhaaksi. Olen vaatinut liikaa, ollut epäjohdonmukainen, antanut periksi silloin, kun ei olisi pitänyt ja ollut ankara silloin, kun olisi pitänyt joustaa. Lapsiamme on kuitenkin kannustettu, kehuttu, rakastettu ja heille on myös  muistettu kertoa kuinka tärkeitä he ovat. Heistä on kasvanut hienoja ihmisiä ja olen heistä suunnattoman kiitollinen. Ehkä tässä elämänvaiheessa voin jo todeta, että täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaan ja vanhemmuuteen riittää, kun tekee parhaansa.

Nepsyhaasteet ovat minulle tuttuja paitsi ammattini myös oman perheeni kautta. Ne ovat näkyneet arjessamme impulsiivisuutena, tunteiden säätelyn vaikeutena, keskittymisvaikeuksina, sosiaalisten suhteiden ongelmina, rajojen rikkomisena sekä toiminnan ohjauksen pulmina. Ne ovat näkyneet kuitenkin myös mahtavana luovuutena, monenlaisena lahjakkuutena, rohkeutena ja upeina persoonallisuuksina. Vaikka minulla on ollut koulutuksen tuomaa tietoutta  esim. adhd:sta, äitinä nepsyhaasteiden keskellä eläminen ei ole ollut helppoa. Omien kokemusteni vuoksi ymmärrän myös työssäni vanhempia, jotka ovat samassa tilanteessa. En koskaan tuomitse vanhempia, vaan haluan toimia heidän kanssaan yhteistyössä ja etsiä ratkaisuja, jotka auttavat nuorta ja koko perhettä. 

Vapaa-aika:

Vapaa-aikana viihdyn todella hyvin kotona, se on ihanaa  vastapainoa työlle, jossa täytyy olla koko ajan sosiaalinen. Olen todella puhelias ja vilkas pohjois-karjalalainen, mutta välillä nautin hiljaiselostakin. Liikuntaa harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti eli käyn lenkillä, kuntosalilla ja joogaan vähän vuodenajan ja jaksamisen mukaan. Luen ja kuuntelen äänikirjoja ja ennen kaikkea kuuntelen musiikkia todella paljon. Olen erittäin eläinrakas ja perheessämme on yksi  vanha kissapapparainen, joka on ainoa jäljellä oleva lemmikkimme tällä hetkellä. Olen kissaihminen henkeen ja vereen. Asun omakotitalossa ja rakastan puuhata pihahommissa kesäisin. Rakastan myös matkustamista ja yleensä kesälomalla lähdemme hetkeksi jonnekin pois tutuista ympyröistä. Perheemme pitää yhteyttä tiiviisti ja tapaamme toisiamme usein. 

Uudet kuviot:

Olin jo pitemmän aikaa kaivannut uusia työkaluja erityisopettajan arkeen ja keinoja myös työyhteisössä ja moniammatillisissa kokoonpanoissa toimimiseen. Uskoin myös, että kouluttautuminen auttaa välttämään jämähtämisen vanhoihin tuttuihin kaavoihin ja ehkäisee työuupumusta. Lähdinkin  opiskelemaan Pro-Oivalluksen (lue lisää tästä) järjestämään koulutukseen  ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi, koska kohtaan nepsyoppilaita päivittäin ja tunsin tarvitsevani ajankohtaista tietoa neuropsykiatrisista haasteista.  Koulutuksen aikana havahduin ajattelemaan omaa työtäni uudesta  näkökulmasta ja kiinnostuin ratkaisukeskeisestä työtavasta lisää. Valmistuin nepsyvalmentajaksi 2022. Ratkaisukeskeinen tapa toimia kiinnosti yhä enemmän, joten  jatkoin opiskelua Kymenlaakson kesäyliopistossa  Siria Oy:n järjestämässä koulutuksessa ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja valmistuin tästä koulutuksesta keväällä 2025.  (Lue lisää koulutuksestani tästä.)

Terapia-alaan tutustuminen  muutti monta asiaa omassa ajattelussani täysin päinvastaiseksi. Sain koulutuksesta valtavasti hyviä toimintatapoja ja työkaluja omaan työhöni erityisopettajana. Sain myös runsaasti sekä teoria- että käytännön tietoa  terapiatyöstä ja taitoa toimia ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina. Opiskeluun kuului 100h asiakastyötä. Opiskelu työn ohella oli vaativaa, mutta myös erittäin innostavaa.

Omat unelmani kouluttautumisesta  toteutuivat ja nyt haaveilen siitä, että voin  toteuttaa koulutuksissa oppimiani taitoja myös toimimalla opettajan työn ohella nepsyvalmentajana ja lyhytterapeuttina. Sivutoiminen yrittäjyys tuntuu sopivalta tavalta tehdä tätä työtä.

Oma elämänkokemukseni  sekä pitkä ura yläkoululaisten erityisopettajana antavat minulle hyvät valmiudet toimia sekä nuorten että  heidän perheidensä kanssa. Vahvinta osaamisaluettani ovat juuri yläkouluikäisten nuorten  ja heidän  perheidensä kanssa työskentely. Myös opiskelijoiden ja työssä käyvien kuormitusta ja uupumusta aiheuttavat tekijät ovat minulle tuttuja teemoja. Uskon voimavarakeskeiseen ja tulevaisuuteen suuntaavaan työskentelyotteeseen ja haluan toimia asiakkaideni apuna heidän etsiessään elämälleen uutta suuntaa.